torstai 12. huhtikuuta 2018

STEPHANIE GARBER - CARAVAL


Mikä suuri ongelma tästä kirjasta mulle tulikaan! Mutta taas kerran voin todeta olleeni väärässä. Nyt hävettää myöntää, mutta sain tämän arvostelukappaleena kustantajalta vuosi sitten. Yritin sitten pariinkin otteeseen tätä lukea, mutta kirja ei vain tuntunut imaisevan mukanaan. Luovutin siis suosiolla, sillä tiesin muiden tykänneen tästä, enkä halunnut oman huonon fiilikseni pilaavan tätä lukukokemusta. Tuossa pari viikkoa sitten ajattelin, että nyt ihan oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja luen tämän vaikka väkisin, en voi enää roikottaa tätä lukemattomana. Ja alku tuntui tälläkin yrityksellä taas niin tuskaiselta...

Caraval kertoo kahdesta sisaruksesta, Scarlett ja Donatella Dragnasta. He asuvat kotisaarellaan julman isänsä kanssa, joka pahoinpitelee tyttäriään. Isä on järjestänyt Scarlettille avioliiton kreivin kanssa, jonka Scarlett näkee vasta häissään. Avioliitto on molemmille tytöille keino päästä pois julman isänsä luota, mutta mitä jos aviomies on yhtä julma? Ja sitten on vielä Scarlettin unelma: Caraval. Caraval on maaginen peli ja esitys, joka järjestetään kaukana tyttöjen kotisaarelta. Peliin voivat osallistua vain kutsun saaneet henkilöt ja Scarlett on halunnut peliin koko ikänsä. Hän on monta vuotta lähettänyt kirjeitä Caravalin mestarille Legendille ja pyytänyt, että voisivat siskonsa kanssa päästä kerran osallistumaan. Mistä moinen into? Tyttöjen isoäiti kertoi aina tarinoita mahtavasta Caravalista ja mystisestä Legendistä. Tällä viimeisellä kerralla, Scarlett omaksi yllätyksekseen saa kutsut Caravaliin. Caravalissa kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Varsinkaan sieltä ei pääse niin ajoissa pois kuin olisi tarkoitus. Ja voiko romantiikalta välttyä noin salaperäisessä paikassa?

Scarlett oikaisi selkänsä ja kokosi rohkeutensa, johon yleensä turvautui ainoastaan silloin, kun hänen piti suojella sisartaan. "Luulen, että teette nyt virheen. Minun nimeni on Scarlett Dragna, ja me olemme Caravalin mestari Legendin kunniavieraita."s.96

Mikä onni, että päätin kuitenkin tarttua tähän ja selättää pelkoni. Myönnetään alun olleen todellakin tuskaisa, sillä tuntui etten meinannut saada langanpätkistä kiinni. Veikkaisin kuitenkin, että vika oli minussa itsessäni, enkä vain omaa tyhmyyttäni saanut tekstistä heti kiinni. En myöskään alkuun välittänyt kirjan hahmoista oikeastaan ollenkaan, ei kiinnostanut yhtään mitä heille tapahtuu. Ehdinkin tästä valittaa jo Goodreadsissa ja heti valituksen jälkeen joku tässä klikkasikin. Olen nyt pari päivää sulatellut lukemaani, ja voihan jumpe! Tämä vain muuttui paremmaksi mitä kauemmin sulattelin. Kaikki se tarinan maagisuus ja yllätykset. Tämä onkin mielestäni hyvä lukea niin, ettet tiedä tarinasta kunnolla mitään etukäteen!

Olen siis hyvin onnellinen siitä, että sain selätettyä tämän kirjan ja iloinen myös siitä, että kuitenkin odotin tämän lukemista. Koska olihan tässä odottamisessa jotain hyvääkin. Seuraava osa tulee syksyllä ja nyt kirjan tapahtumat ovat luultavasti paremmin päässäni! En malttaisi odottaa. Näkisin mielelläni tämän myös elokuvana ja filmatisointi onkin myyty Twentieth Century Foxille kauan ennen kirjan julkaisua. Kirja olisi toki toiminut mielestäni myös hyvin yksittäisenä teoksena, mutta en pane pahakseni, jos tämä yhdellä osalla jatkuu.

Teos: Caraval
Alkuperäinen nimi: Caraval
Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017
Kirjailija: Stephanie Garber
Sivuja: 359
Kustantaja: Wsoy
Arvostelukappale

Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! 
Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."
"ÄLKÄÄ ANTAKO LUMON VIEDÄ TEITÄ MENNESSÄÄN."





maanantai 9. huhtikuuta 2018

VUODEN ENSIMMÄISEN NELJÄNNEKSEN LUETUT


Ihanaa, on jo huhtikuu! Kevät alkaa vyörymään vauhdilla tänne Suomeen ja omat energiatasot nousevat huomattavasti. Tosin mä sain itselleni influenssan melkein viikko sitten ja se vei kyllä kaikki energiat. Mutta onneksi ollaan paranemaan päin ja pääsen ehkä vihdoin aloittamaan työharjoittelunkin ylihuomenna! Ja tosiaan oon aika fiiliksissä tuosta ensimmäisestä työharkasta kirjastossa! Mä toivon ja uskon, että se tuo mulle lukufiilistä entistä enemmän ja ehkä energiaa ylläpitää tätä blogiakin paremmin. Ihanaa kun ei ole kouluun liittyviä kirjallisia tehtäviä enää joka viikko odottamassa, joten ehkä paremmalla omatunnolla voi nyt tulla tänne höpisemään!

Mä kirjoittelin blogin alkuaikoina paljon kuukauden koosteita. Joskus viime vuonna ne sitten tippuivat matkasta pois, enkä edes tiedä miksi. Nyt kuitenkin tuli fiilis, että haluan vähän listata mitä olen lukenut näin vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Ja ehkä tällä lukutahdilla on ihan asiallistakin niputtaa kolmen kuukauden luetut yhteen. 

2. Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet
3. Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
5. Brian K. Vaughan: Paper Girls vol. 2
6. Dan Brown: Enkelit ja demonit
8. Sarah Andersen: Big Mushy Happy Lump
9. Hoshino Natsumi: Neiti Koume, tiikeriraita 1

Mä siis luin alkuvuoden aikana vain yhdeksän kirjaa, joista yksi oli elämäni ensimmäinen runokirja. Viisi näistä teoksista taas oli sarjakuvia! Se selittää miksi yllä olevista kirjoista on niin vähän bloggauksia. Oon tajuttoman huono tekemään arvosteluita sarjakuvista. Mutta bloggaus on vielä ainakin tulossa Strömquistista! Paras kirja tähän mennessä luetuista on varmasti Viallinen. Ja tein mä jotain ihan uuttakin! Sivistin itseäni ja luin ensimmäistä kertaa elämässäni mangaa. En tiedä mistä tämä innostus iski, mutta mulla on 15 manga kirjaa kirjastosta lainassa tällä hetkellä (hups).

Mites sitten ne miljoonat lukuhaasteet mihin olen taas sortunut lähtemään mukaan? Katsastetaan niitäkin hieman..

SARJAKUVA HAASTE: 5 LUETTUA

YA-LUKUHAASTE: 1 LUETTU

JATKUMO: 1 LUETTU

HYLLYNLÄMMITTÄJÄ: 0 hyi häpeä

PRINSESSOJA & ASTRONAUTTEJA: 2 LUETTUA (1 SCIFI, 1 SARJAKUVA) mangaa en laske tähän

HELMET-LUKUHAASTE: SIJOITTELEN LUKEMANI KIRJAT EHKÄ VUODEN PUOLESSA VÄLISSÄ

tiistai 20. maaliskuuta 2018

JENNY HAN - P.S. I STILL LOVE YOU


Trilogian ensimmäinen osa To All the Boys I've Loved Before ihastutti mua viime kesänä Kyproksen auringon alla ja nousi jopa viime vuoden suosikiksi luetuista kirjoista. Olen kärsinyt monta kuukautta lukujumista. Luen kyllä, mutta yhtäkään kirjaa en meinaa saada päätökseen kun aina aloitan vain uusia. Tämänkin kirjan kanssa meinasi käydä köpelösti. Aloitin tämän marraskuussa junamatkalla, mutta sen jälkeen kirja jäi lojumaan koskemattomana. Eräänä tammikuun iltana päätin, että nyt mä tämän luen alusta alkaen ja se oli menoa se. Pitkästä aikaa jokin kirja imaisi mukanaan ja luinkin tämän parissa illassa.

Lara Jeanin salaiset rakkauskirjeet lähtivät viidelle omistajalleen nimeltä mainitsemattoman henkilön toimesta viime kirjassa. Tämän seurauksena Lara Jean ajautui feikkisuhteeseen Peterin kanssa, joka oli yksi viidestä rakkauskirjeen kohteesta. Ja pitihän se arvata, että vaikka LJ ja Peter uskottelivat itselleen, ettei tunteita ole mukana, niitä syntyi kuitenkin.

Toinen osa jatkaa suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Lara Jean ja Peter päättävät yrittää seurustelua tosissaan. Ilman vaikeuksia ei näiden kahden suhde lähde kuitenkaan käyntiin, sillä Lara Jeanista ja Peteristä alkaa levitä netissä salaa kuvattu video ja Lara Jean joutuu kiusatuksi koulussa. Koska totta kai tyttö on huora ym. paskaa, jos muhinoi oman poikaystävän kanssa porealtaassa ja jätkä on tietenkin vain kuningas kaikkien silmissä. HUOOOHH. Tää vaan on niin totta. Peter viettää myös ärsyttävän paljon aikaa oman exänsä kanssa. Miksi?... Miksi?! Samaan aikaan menneisyyden ihastus palaa yllättäen kuvioihin ja saa Lara Jeanin entistä enemmän sekaisin ja hämilleen.

Mulla oli jotenkin ihan unohtunut edellisen osan jäljiltä, kuinka ihana Peter on. Ja sen takia mä vaan en sietänyt Peteriä tässä osassa ollenkaan. Mun mielestä Lara Jean olisi hyvin voinut unohtaa koko jätkän, sillä parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Toivon hartaasti, että viimeinen osa palauttaa Peterin hohdon tai Lara Jean unohtaa koko jätkän. Vähän pelottaa siis tarttua viimeiseen osaan..

"I can see now that it's the little things, the small efforts, that keep a relationship going. And I know too that in some small measure I have the power to hurt him and also the power to make it better. This discovery leaves me whit an unsettling, queer sort of feeling in my chest for reasons I can't explain."s.197

Jotenkin olen silti aivan rakastunut Hanin tyyliin kirjoittaa. Hahmot ovat ihania, varsinkin Lara Jeanin pikkusisko Kitty. Ja jotenkin elämän normaaleistakin asioista ollaan saatu viihdyttävää luettavaa. Kirjassa oli myös meneillään päätarinan lisäksi monta sivujuonta. Kitty yritti muun muassa saada tyttöjen isän yhteen naapurin rouvan kanssa, sillä hän on ollut yksin siitä asti kun tyttöjen äiti kuoli monta vuotta sitten. Myös vanhainkoti, jossa Lara Jean teki töitä, oli suuressa osassa kirjan tapahtumia.

Tää kirja sai mut jopa kyynelehtimään. Jotenkin Lara Jeanin suru siitä, kuinka hän on joutunut aikuistumaan ilman äitiä vierellään, oli sydäntä särkevää luettavaa. En osaisi edes kuvitella omaa elämää ilman äitiäni. Äiti oot paras

"Because over and over one thought runs in my head on a loop: I miss my mother. I miss my mother. I miss her so much. If she were here, she would sit at the foot of my bed. She would put my head in her lap, and run her fingers through my hair, and whisper in my ear, It will all be fine, Lara Jean. It will all be fine."s.250


Teos: P.S. I Still Love You
Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: ei suomennettu
Kirjailija: Jenny Han
Sivuja: 337
Kustantaja: Scholastic

Takakannesta:

Lara Jean didn't expect to really fall for Peter.

They had just been pretending. Expect suddenly they weren't. Now Lara Jean is more confused than ever.
Then another boy from her past returns to her life, and Lara Jean's feelings for him return too.
Can a girl be in love with two boys at the same time?

Muissa blogeissa: Tarinoiden syvyydet

torstai 15. maaliskuuta 2018

CECELIA AHERN - VIALLINEN


Cecelia Ahernin juuri suomennettu ensimmäinen YA-dystopia Viallinen ei pettänyt odotuksiani. Ahernin kirjat olivat ensimmäisiä chick lit kirjoja joihin tartuin teininä ja tämä taisi olla neljäs hänen kirjoittama kirjansa jonka olen lukenut (vaikka olenkin melkein kaikki hänen kirjansa hyllyyni haalinut). Pieniä epäilyksiä herätti, miten tämä suuri viihdekirjallisuuden nimi taitaa YA:n ja dystopian kynäilyn. Mielestäni kiitettävän hyvin! Ahern on osannut luoda todelta tuntuvan tulevaisuuden.

Kun maa oli ajautunut suureen talouskriisiin, perustettiin Kilta, jonka päämääränä oli poistaa vialliset ihmiset korkeista viroista (sillä johtajien uskottiin olevan syypäänä kriisiin). Nykypäivänä Kilta onnistuu karsimaan vialliset yksilöt pois jo ennen kuin he nousevat johtaviin rooleihin. Pyritään siis kitkemään paha pois ja yhteiskunnasta tulee lähivuosina moraalisesti ja eettisesti turmeltumaton.

Pahin pelko ihmisillä on tulla nimitetyksi vialliseksi. Se on ikuinen taakka, jota joutuu kantamaan. Jos sinut tuomitaan vialliseksi, saat polttomerkin itseesi riippuen tekemästäsi virhearviosta. Ja tätä polttomerkkiä joudut kantamaan ilman peittelyjä koko lopun elämäsi. Jos olet viallinen, sinua koskee lukuiset säännöt mm. ei alkoholia, ei ulkona liikkumista klo 23 jälkeen, omat "tylsät" ruuat eli ei mitään ylellistä, bussissa omat merkityt paikat jne.

"Huonoista päätöksistä saa polttomerkin ohimolle.
Valehtelemisesta saa merkin kieleen.
Yhteiskunnalta varastamisesta oikeaan kämmeneen.
Epälojaalisuudesta Kiltaa kohtaan merkki poltetaan rintaan, sydämen yläpuolelle.
Yhteiskunnan uhmaamisesta seuraa merkki oikeaan jalkaan." s.11-12

Celestine North on 17-vuotias täydellinen tyttö. Hän on hyvä koulussa ja hänellä on menestyvä perhe, ihana poikaystävä ja ystäviä ympärillä. Mikä siis voisi mennä ikinä pieleen? Killan johtaja Crevan on Celestinen poikaystävän Artin isä ja Celestinen perheen naapuri, joten Celestine on käytännöllisesti katsoen turvassa mitä ikinä sattuukaan.

Eräänä kauniina päivänä kuitenkin käy huonosti ja se on selvää heti ensi sivuista alkaen. Celestine tekee pahan virhearvion koulumatkallaan ja on vaarana saada itselleen leiman Viallinen tai tuomion vankeudesta. Mutta kyllähän Killan ylin tuomari, poikaystävän isä, perhetuttava Crevan voi auttaa Celestinen pois tästä surkeasta väärinkäsityksestä. Eli ei mitään hätää.

"Hymyilen ensimmäistä kertaa melkein viikkoon. Kun on tarpeeksi pohjalla, voitot ovat pieniä. Mutta ne ovat joka tapauksessa voittoja. Ne täytyy vain tunnistaa niitä nähdessään; ne ovat kuin pimeyteen kätkettyjä pieniä valopilkkuja, pikkuruisia toivonkipinöitä"s.222

Kirja tempaisee heti mukaansa, eikä sitä malttaisi laskea käsistään. Voinkin siis sanoa, että Ahern pitää paikkansa edelleen yhtenä suosikki kirjailijanani. Kirja on joissakin kohdissa, varsinkin itselleni, hyvin ennalta arvattava. Välillä teki mieli huutaa miksi päähenkilö Celestine ei näe tulevaa yhtä selvästi kuin lukija. Miksi Celestinen piti olla niin hyväuskoinen? Tuli samanlaisia turhautumisen hetkiä, kuin välillä Kiera Cassin Valinta-sarjaa lukiessa. Sain kirjasta myös välillä vahvoja Nälkäpeli viboja. Jään innolla odottamaan sarjan seuraavaa (ja viimeistä??) osaa, joka julkaistaan heinäkuussa suomeksi (JES!). Tuntuu, että seuraavaan osaan jätettiin kaikki ne tapahtumat joita odotin innolla ja tämä osa jäi aivan kesken. Mutta ei se mitään, viihdyin tämän seurassa ja tiedän, että heinäkuu tulee nopeasti (koska mihin tää aika menee tällaista vauhtia koko ajan???).


Teos: Viallinen
Alkuperäinen nimi: Flawed
Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2018
Kirjailija: Cecelia Ahern
Sivuja: 428
Kustantaja: Gummerus
Arvostelukappale

Takakannesta:

"Minä en voi olla viallinen. Minähän olen täydellinen."

Seitsemäntoistavuotiaan Celestine Northin elämä on kaikin puolin täydellistä. Hän on suosittu koulussa, hän on esimerkillinen tytär, ja hänen poikaystävänsä on arvostetun perheen poika, joka saa sydämen läpättämään.

Mutta sitten Celestine rikkoo sääntöä jota ei missään nimessä saa rikkoa, ja sillä on mullistavat seuraukset. Häntä uhkaa tuomio- ja leima, joka sulkee hänet yhteisön ulkopuolelle.
  
Rohkaiseva YA-fantasia Viallinen sijoittuu maailmaan, jossa palkitaan täydellisyydestä ja rangaistaan virheistä. Siellä Celestine uskaltaa ottaa kantaa siitäkin huolimatta, että hyvällä teolla on kova hinta.

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja



tiistai 13. helmikuuta 2018

MAIJU VOUTILAINEN - ITKE MINULLE TAIVAS


Jollain tasolla muutamat kuukaudet ovat menneet pienessä lukujumissa. Mitään teosta ei meinaa saada loppuun ja mieli tekee aloittaa vain uusia kirjoja vaikka vanhatkin ovat vielä kesken. Alkuvuosi onkin mennyt lähinnä sarjakuvien ja lyhyiden kirjojen parissa. Ja yksi näistä on Itke minulle taivas. Maiju Voutilaisen (Mansikkka) esikoisteos julkaistiin loppuvuodesta 2017. Mä pääsin tarttumaan kyseiseen kirjaan, kun näin siskoni ostavan tämän (olipas muuten ihanaa pitkästä aikaa lainata toisillemme omista hyllyistä kirjat).

Mutta hei, itse runokokoelmasta tai runoista ylipäätänsä! Tämä oli ensimmäinen runokokoelma IKINÄ, minkä sain luettua kokonaan (taputan itseäni tyytyväisenä olkapäälle). Mä oon peruskoulussa saanut kammon runoista. Muistan vieläkin, kun opettaja pisti tulkitsemaan koko luokan kuullen runoja ja auta armias kun siinä paniikissa yritit jotain sepittää ja opettajan mielestä tulkitsit runon väärin. Koska siis... eihän runoja voi tulkita kuin yhdellä oikealla tavalla? Eli joo, mulla ei ole ollut mitään kiinnostusta runoja kohtaan moneen vuoteen. Enkä usko olevani ainoa tällaisten kokemusten kanssa. Olen vasta ihan viime aikoina, kiitos kirjablogien, alkanut varovaisesti kiinnostumaan runoista. Ja ajattelin tämän Voutilaisen teoksen olevan oiva ovi runojen maailmaan.


Itke minulle taivas on herkkä, koskettava ja helposti lähestyttävä runokirja. Kirjaan oli ihanan helppo tarttua ilman pelkoa, ettenkö ymmärtäisi runoja. Osa runoista on hyvinkin samaistuttavia ja ihon alle meneviä, kun tietää kuinka todenmukaisia ajatuksia teksti sisältää. En tiedä iskikö nämä myös sen takia, että Mansikkka on vain kaksi vuotta itseäni nuorempi. Uskonkin, että tämä runokirja tulee olemaan vielä monelle nuorelle (miksi ei vanhemmallekkin, en itsekään elä mitään teinivuosia) matalan kynnyksen ovi runojen maailmaan. Ja vaikka tämä olisi nuoren ainut kirja mihin tarttua, niin toivon, että tarttuu. Runot antavat lohtua ja kertovat kuinka kaikesta voi lopulta selvitä, eikä tarvitse olla yksin. Ja vaikka joskus olisi vähän hajalla ja hukassa, se on ihan ok.

"olo on kuin sienellä
imen itseeni kaiken maailman pahan
tunnen sinunkin surusi
ja itken hetkenä minä tahansa" s.13

Kirjan ulkoasu on ihana! Kirja on kooltaan söpön pieni, mukavasti käteen istuva. Kirjan kuvitus on aivan huikeaa ja tuo ihanasti lisää väriä runoihin. Kirjan kuvituksesta vastaa Hilla Semeri. Pidin myös siitä, miten kaikki runot olivat kirjoitettu pienillä kirjaimilla, eikä isoja alkukirjaimia käytetty ollenkaan. Vinkkinä vielä, ei kannata ahmia runoja yhdeltä istumalta. Ne puuroutuvat muuten loppua kohden yhdeksi massaksi. Nämä olisivat parhaita nautittaviksi muutama kerrallaan. Tosin omalla kohdalla en vain pystynyt lopettamaan lukemista. Runo Tähtisumu oli oma suosikkini, ja mun on varmaan pakko ostaa tää kirja vielä itelleni, jotta voin halutessani näihin palata. 

Teos: Itke minulle taivas
Ilmestynyt: 2017
Kirjailija: Maiju Voutilainen
Sivuja: 62
Kustantaja: Otava

Takakannesta:

Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.

Kirjoittaja päästää lukijansa inhon alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. 
Jokainen meistä on arvokas.
Maiju Voutilainen eli Mansikkka (s. 1996) on tunnettu tubettaja, joka nimettiin vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi tunnustuksena rohkeudesta puhua julkisesti mielenterveysongelmista. Itke minulle taivas on hänen esikoisteoksensa.